Marras – sanan etymologiaa auringonvalossa

2013 vuoden marraskuussa kotitaloutemme siirtyi uuteen energialuokkaan tai ainakin uusiutuvan energian käyttöön. Samalla omavaraisuutemme sähkön käytön ja tuotannon suhteen astui aimo askeleen eteenpäin, hiilijalanjälkemme muuttui edes hieman pienemmäksi. 

Aurinkoenergian mikrotuotantolaitoksen asennus talomme katolle tapahtui Marraskuun puolivälissä 15. päivänä.  

Valmistaja ja asentaja eivät suuria lupailleet ja toimersivat vain, että eipä noista talviaikaan juuri mitään sähköntuotantoa tule. Hieman ihmetytti asenne ja ajattelin, ettei tuo nyt ollut ainakaan kovin hyvä myynti puhe. Tällä asenteelle siis lähdettiin liikkeelle, toisaalta jos mitään ei odotan, niin aina yllättyy. Marraskuu ei tietysti paljon anna toivoa. Ensi ajattelemalta mielikuvana on pimeys, kosteus ja kaiken sorttinen kaamos.   

..ja sitähän viime syksy kyllä edusti välillä liiankin kanssa.  

Marras-tai marta -sana suomen kielessä liittyy aina kuolemaan. Toisaalta kuka enää muistaa koko sanaa, muuta kuin kerran vuodessa yhden kuukauden ajan. Erityisen suuresta kalansaaliistakin on historiallisesti  käytetty ilmaisua marras. Se on voinut olla suuri jättiläiskala, kalojen kuningas. Suomen mytologiassa tuonen hauki, vetten susi, oli myös marraskala.  

No toisaalta monesti ilman kuolemaa ei synny jotain uutta. Hieman positiivisemman mytologisen uskomuksen antaa se, että myös kevätauringon lumeen sulattamat pälvet on tunnettuna aikanaan haukina ja näin ollen marras niiden osalta on ollut merkki lunta sulattavasta kevätauringosta. 

Marraskuu oli siis meille uuden syntymän aikaa, kevät pälvien lupausta ja odotusta. Varsinaisesti mitään ei poistunut, kotitaloutemme energiatalous vain siirtyi hybridikauteen.  Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun heti seuraavana päivänä aurinko jaksoi juuri ja juuri kivuta takapihamme metsäreunan ylle paistaakseen koko lyhyen esillä olo aikansa talomme lappeella komeileville aurinkokennoille.  

Tuo päivä tuli notkuttua uuden tietokoneohjelman lähellä kurkkimassa miten uusi ”lelu” toimii. Se ensimmäinen päivä oli toistaiseksi kaikkein paras; lähes 11 kW tuotantoa pahimpaan marrakseen. Työskentelen paljon eläinten koulutuksen kanssa ja tämä palkitsemistapa oli kuin käsikirjasta – onnistunut tavoite oli saavutettu. 

Nyt tammikuun loppupuolella on taas uusien yllätysten vuoro. Pakkaslumi on sadellut hiljalleen maahan ja peittänyt maan vihdoin valkovaippaan. Näin on käynyt myös katolla olevalle mikrotuotantolaitokselle. Siellähän se on hyvin peitossa. 

• Mutta kuinka ollakaan! Sehän tuottaa sähköä, vaikka onkin n. 5 cm pakkaslumen peitossa! Pohjoista voimaa - kiitos! 

Tämä varmaan menee keräimien toiminnassa heijastumaenergiatalteenoton piikkiin, eli koneet toimivat samoin kuin pilvisellä ilmalla.  

Ai että tekisi mieli kiivetä katolle putsailemaan paneelit.  Pakko ehkä kuitenkin pysytellä maassa, jottei käy ohraisesti.  Tässähän vain jää mielenkiinnolla odottelemaan keväthankien marraksia. Veikkaanpa, että ensimmäiset pälvet tule tuonne katolle, ja sekös mieltä hivelee. 

Kai Mattsson 

www.meritime.net

Kukon askelin eteen päin

Joulu, 2013, oli kyllä pimeydessään vertaansa vailla. vaikea on muistaa koska joulu olisi ollut niin musta, jos nyt mustan eri sävyjä voi ylipäätään mitata. Tilastojen mukaan muitakin mustia jouluja 2000-luvulla meillä, ainakin etelä Suomessa on ollut. Jotenkin vain tuntui, että lähes vaakaan satava vesi sai joulun mustaakin mustemmaksi.

Nyt ollaan jo uuden vuoden alulla ja vanhakansan sanonnan mukaan päivä on jo kukon askeleen pidempi - tai itse asiassa jokusen askeleen. Vaan paljonko tuo mahtaa olla?

Kukon askeleen etymologisesta mitasta on hieman vaikea saada mitään selvitystä, joten määre lienee hieman epämääräinen. Maallikkona ajattelisin sen jotenkin liittyvän esimerkiksi auringon jättämän varjon pituuteen.

Vaan minkä varjon?

Kun vuoden vaihteessa tuntui, ettei se päivä edes alkanut, niin miten ihmeessä voi aurinko luoda varjoa?

Ylen tieteen stiiknafuulia blogista (Ma 04.02.2008, Jari Mäkinen) löytyi aitoja kansalaistemme perimätietoon liittyviä selityksiä kukon askeleen mitalle. Kyse on siis vertauksesta päivän mitan pitenemisestä vuoden lyhimpään päivään verrattuna, talvipäivän seisaukseen.

Ja todellakin erään tiedon mukaan se oli ikkuna puitteen luoman varjon siirtymän mitta. Toisaalta joillekin se on ollut vain tuntuma siitä, että päivä on jo hitusen pidempi. Sen on myös oletettu liittyvän kukon aamuvirkkuuteen ja näin päivän aikaisempaan alkamiseen;

Tässä, Kari Hokkasen selitys asiasta:
 "Lapsena minulle kerrottiin (olen nyt 65v.) että se johtuu seuraavasta: Kukolla (ja kanoilla) on tapana herätä auringonnousun aikaan. Koska jouluna aurinko nousee hieman aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, kukko ehtii silloin astua askelen tai pari enemmän kuin aikaisemmin."

Myös Veikko Tuomisen kertoma selitys oli kiehtova;
 "Kukonaskel ei ole pituusmitta, vaan aikamääre. Kukolla on nimitäin tapana
 seistä askelten välillä hetken aikaa (muutaman sekunnin) yhdellä jalalla."
 

Yhtä kaikki - kukon askeleet ovat lyhyitä. Toisaalta, jos kukkoa pääset koskaan seurailemaan, niin eivätpä nuo askeleet aina ole tasamittaisia. Tarkoittaako se siis myös sitä, että kevättä kohden kun käymme, niin välillä toiset päivät ovat valoisampia ja pidemmän tuntuisia kuin toiset. Ota niistä selvää.

Mitä jos päivän pituuden voisi jotenkin mitata? No voihan sen.

Perinteisesti päivän mitan saa helposti selville (mm. netin kautta) kun tutkiin auringon nousu ja lasku ajankohdat.  Pirkanmaalla kukonaskeleen mitaksi joulun tienoilla tulee tasan yksi minuutti. Mitä tästä sitten voi päätellä? ..että kukko on tähän aikaan vuodesta niin kohmeessa, että siltä menee minuutti yhden askeleen ottamiseen? Niinkö???

Otetaanpas tähän ihan uudenlainen mittaus tapa.

Viime marraskuussa kotitaloomme asennettiin 5000w edestä aurinkokennoja etelän puoleisen katon lappeelle sähkön talteenottoa varten. Pääsimme osallisiksi Oulun Sähkömyynti Oy:n pilottikokeiluun mikrotuotannosta oman kotitaloutemme käyttöömme. Mikäli jossain vaiheessa sähköä siunaantuu niinkin paljon, että emme sitä kaikkea saa käytetyksi, niin Oululaiset ovat sen auliisti luvanneet meiltä ostaa.

Kukon askel -vertaus perimätiedossa tarkoitti sitä kuinka paljon pidempi esimerkiksi Tapaninpäivä oli joulupäivää.  No - tänä vuonna oli ihan turha odottaa mitään energiatuotantoa edes mikrotasolla noina sateisina päivinä. Vuoden 2013 kaksi viimeistä päivää kuitenkin antoivat pilkahduksen valosta. Päivät olivat keliltään ainakin meidän tontilla hyvin samantapaiset, eli harmaan samat sävyt toteutuivat molempina päivinä Olin varsin yllättynyt, että uusi mikrotuotantolaitoksemme sai päivistä mitään tuotantoa aikaiseksi.

Joulukuun 30 päivänä tuo reilun 30 neliön lape ala kennostoja toi kotitalouteemme juhlalliset 146 W omaa energiaa, seuraavana päivänä vastaava lukema oli 218 W. Eipä silti, jokainen watti on kotiin päin. Erotukseksi noiden kahden päivän tuotannon välille tulee 72 W.

Tässäpä teille siis uusi määre kukon askeleelle, 72 W aurinkoenergiaa.

Eihän tuo nyt oikeastaan mitenkään liity kukkoon, päivän pituuteen valon määrän lisääntymisenä ehkä kuitenkin. Itse asiassa se on positiivisesti ajateltuna n 49 % enemmän valoa ja energiaa edelliseen päivään verrattuna. Ei huono!

Olkoon miten vain, jätetään perimätiedolle sen kunniakas arvo.

Nyt kuljetaan kohti aurinkoisempaa ja valoisampaa aikaa kukon askelin; välillä tepsutellen ja välillä juosten.