2013 vuoden marraskuussa kotitaloutemme siirtyi uuteen energialuokkaan tai ainakin uusiutuvan energian käyttöön. Samalla omavaraisuutemme sähkön käytön ja tuotannon suhteen astui aimo askeleen eteenpäin, hiilijalanjälkemme muuttui edes hieman pienemmäksi.
Aurinkoenergian mikrotuotantolaitoksen asennus talomme katolle tapahtui Marraskuun puolivälissä 15. päivänä.
Valmistaja ja asentaja eivät suuria lupailleet ja toimersivat vain, että eipä noista talviaikaan juuri mitään sähköntuotantoa tule. Hieman ihmetytti asenne ja ajattelin, ettei tuo nyt ollut ainakaan kovin hyvä myynti puhe. Tällä asenteelle siis lähdettiin liikkeelle, toisaalta jos mitään ei odotan, niin aina yllättyy. Marraskuu ei tietysti paljon anna toivoa. Ensi ajattelemalta mielikuvana on pimeys, kosteus ja kaiken sorttinen kaamos.
..ja sitähän viime syksy kyllä edusti välillä liiankin kanssa.
Marras-tai marta -sana
suomen kielessä liittyy aina kuolemaan. Toisaalta kuka enää muistaa
koko sanaa, muuta kuin kerran vuodessa yhden kuukauden ajan. Erityisen suuresta kalansaaliistakin on historiallisesti käytetty ilmaisua marras. Se on voinut olla suuri jättiläiskala, kalojen kuningas. Suomen mytologiassa tuonen hauki, vetten susi, oli myös marraskala.
No toisaalta
monesti ilman kuolemaa ei synny jotain uutta. Hieman positiivisemman
mytologisen uskomuksen antaa se, että myös kevätauringon lumeen
sulattamat pälvet on tunnettuna aikanaan haukina ja näin ollen marras niiden osalta on ollut merkki lunta sulattavasta kevätauringosta.
Marraskuu oli siis meille uuden syntymän aikaa, kevät pälvien lupausta ja odotusta. Varsinaisesti mitään ei poistunut, kotitaloutemme energiatalous vain siirtyi hybridikauteen. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun heti seuraavana päivänä aurinko jaksoi juuri ja juuri kivuta takapihamme metsäreunan ylle paistaakseen koko lyhyen esillä olo aikansa talomme lappeella komeileville aurinkokennoille.
Tuo päivä tuli notkuttua uuden tietokoneohjelman lähellä kurkkimassa miten uusi ”lelu” toimii. Se ensimmäinen päivä oli toistaiseksi kaikkein paras; lähes 11 kW tuotantoa pahimpaan marrakseen. Työskentelen paljon eläinten koulutuksen kanssa ja tämä palkitsemistapa oli kuin käsikirjasta – onnistunut tavoite oli saavutettu.
Nyt tammikuun
loppupuolella on taas uusien yllätysten vuoro. Pakkaslumi on sadellut
hiljalleen maahan ja peittänyt maan vihdoin valkovaippaan. Näin on
käynyt myös katolla olevalle mikrotuotantolaitokselle. Siellähän se on hyvin peitossa.
- Mutta kuinka ollakaan! Sehän tuottaa sähköä, vaikka onkin n. 5 cm pakkaslumen peitossa! Pohjoista voimaa - kiitos!
Tämä varmaan menee keräimien toiminnassa heijastumaenergiatalteenoton piikkiin, eli koneet toimivat samoin kuin pilvisellä ilmalla.
Ai että tekisi mieli kiivetä katolle putsailemaan paneelit. Pakko ehkä kuitenkin pysytellä maassa, jottei käy ohraisesti. Tässähän vain jää mielenkiinnolla odottelemaan keväthankien marraksia. Veikkaanpa, että ensimmäiset pälvet tule tuonne katolle, ja sekös mieltä hivelee.
Kai Mattsson
www.meritime.net
No comments:
Post a Comment